Pasin ajatelmia

5. maalis, 2019
Positiivinen palaute peruskoulussa

Olen tästä kuraattori vuosinani puhunut opettajille. Liian moni on vastannut että tähän menee liikaa aikaa. Kun olen kysynyt, meneekö "punaisen" merkitsemiseen vähemmän aikaa, en ole saanut vastausta. Väitän että kyseessä on asenne. Jos opettajaa oikeasti kiinnostaa oppilaan positiivinen toiminta, löytyy aikaa myös "vihreälle". Yhteen opettajaan Auran yhtenäiskoulussa tutustuin, jolle positiivisen näkyväksi tekeminen oli tärkeää. Mielestäni surullinen havainto, lähes 10 v kuraattorihommia/1 opettaja.

10. kesä, 2018

Terapia- ja työnohjaustyössä asiakkaat ottavat usein yhteyttä ongelmaisissa tilanteissa. Kun prosessi aloitetaan, usein lähdetään liikkeelle myös eriasteisista huolista. 

Perinteinen malli on sellainen, että haetaan ongelmalle syytä ja sitten mietitään miten ongelma voitaisiin poistaa ja liian usein keskitytään vain tähän puoleen ratkaisuvaihtoehtoja etsittäessä.

Olen tullut entistäkin vakuuttuneemmaksi siitä, että alkutilanteen "kartoituksen" jälkeen on mahdollisimman pian ryhdyttävä pohtimaan mikä on asiakkaan toivottu tulevaisuus, hetken jolloin huoli on pienempi tai sitä ei ole ollenkaan.  

Kun tähän asti on päästy, on kyseessä valinnan paikka. Voin työntekijänä valita kummasta olen enemmän kiinnostunut. Asiakkaan ongelman syiden ja seurausten pohtimisesta vai siitä, millä olemassaolevilla voimavaroilla asiakas on selviytynyt niin, että huoli ei ainakaan ole muuttunut suuremmaksi. Joskus olen kyllä myös törmännyt tilanteeseen, jolloin asiakas on todennut että yhteydenoton ja ensimmäisen tapaamisen välillä tilanne on jo muuttunut paremmaksi.

Vaikka huolet ovat kuinka suuret tahansa tai ongelmat tuntuvat kaatuvan päälle, ihmisillä on aina olemassa arvoja, taitoja ja verkostoja joiden avulla on selvitty eteenpäin. 

Itse olen jo kauan aikaa sitten tehnyt valinnan siitä, kumpi puoli minua enemmän kiinnostaa. Minua kiinnostavat enemmän asiakkaan voimavarat ja onnistuneet ratkaisut. Omissa keskusteluissani asiakkaan kanssa yritän pitää huolta siitä, että asiakas löytää näitä poikkeamia, tilanteita, jolloin ongelma ei ole ollut "niin" suuri. Näitä poikkeuksia tutkimalla asiakas löytää itsessään olevia taitoja, ei tarvitse opetella mitään uutta.

Tervetuiloa retkelle kanssani tutkimaan toivottua tulevaisuutta ja miettimään reittiä sinne. Samalla rakentuu ongelmakeskeisen tarinan rinnalla onnistumisten ja toivon tarina. Kun se on rakennettu, asiakas voi itse päättää kumpaa tarinaa haluaa itsestään kerrottavan ja mistä tarinaa itse itsestään kertoo.

23. syys, 2017

Olin mukana risteilyllä jossa paikalla paljon tuttuja ihmisiä. Eilen illalla ja tänään päivällä juteltiin kaikenlaisista asioista. Jo tämän päivän aikana mietin sitä mikä saa meidät ylläpitämään negatiivista puhetta? Siitäkin huolimatta että esim. aivotutkimus on osoittanut negatiivisen puheen lisään stressihormonin erittymistä aivoissa. Mieleeni tulee esim Eric Bernen esittämät ajatukset peliteoriuaa kuvaavassa kirjassaa Games People Play. Hän nimeää ns. terveyskeskuspelin. Tässä pelissä joku aloittaa kertomalla omasta vaivastaan Seuraava puhuja lisää tähän, teemalla ”ei tuo vielä mitään, mutta ...”.oman ”pahemman tarinansa. Ja tämä kierre jatkuu. 

Berne kirjoiottaa myös siitä, että pelit jatkuvat niin kauan kuin osapuolet sallivat sen. ”En halua pelata enää säännöilläsi” -ajatus on edellytys pelin katkemiselle. En tiedä huomasivatko keskusteluun osallistujat tänään sen että jätin itseni ulkopuoliseksi keskustelusta joka käsitteli vain oingelmia, ei ratkaisuja.

Olen aiemminkin kirjoittanut positiivisuuden merkityksestä. Haastajiin itseni ja Sinut seuraavaan. Yritän seuraavan viikon aikana tuottaa tietoisesti ongelmapuheeseen positiivista sisältöä. ”Onpa hienoa että olet selviytynyt noinkin hyvin vaikeasssa tilanteessa. Mistähän se mahtaa johtua?”

En suinkaan tarkoita sitä etteikö ongelmista saisin puhua. Painotan kuitenkin sitä että kun riittävästi tuodaan puheen tasolla esiin positiivisia asioita, ongelmien suhteellinen merkitys pienenee. Joskus tosin käy niinkin että ongelma poistuu kokonaan.

Toivon kommentteja tästä ajatuksesta

1. syys, 2017

Olen positiivisesti yllättynyt siitä että sivuillani on käynyt yli 400 vierailijaa. Nyt odotan jännittyneenä kuka ottaa sivujen kautta ensimmäiseksi yhteyttä sekä sitä mihin tämä yhteydenotto johtaa.

Toinen asia josta olen olen positiivisesti yllättynyt on saamani palaute. Kun olen ottanut yhteyttä asiakkaisiin joiden kanssa tein yhteistyötä Oy:n aikana kysyäkseni yhteistyön jatkumisesta, he ovat vastanneet että ovat jo aiemminkin ostaneet palvelut minulta ei Oy:ltä eli yhteistyö jatkuu. Nöyrä kiitos tästä.

Näiden seikkojen johdosta mietin sitä, miten minä voisin synnyttää positiivisia yllätyksiä läheisilleni, asiakkailleni - vanhoille ja uusille - sekä yhteistyökumppaneille.

Pohdinta on myös johtanut siihen että eräältä yhteistyökumppanilta joudun pyytämään anteeksi sitä etten kyennyt hoitamaan sovittua osuuttani kokonaisuudesta. osittain tähän on syynä se että edelleen innostun - vielä liian usein - uusista asioista enkä mieti loppuun saakka sitä kykenenkö asian hoitamaan.  Tässä "uudessa elämässäni" olen kuitenkin päättänyt että en lupaa mitään mitä en kykene hoitamaan.

30. elo, 2017

Sain tänään aamulla yhteydenoton vanhalta tutultani, joka on erään ammattiliiton puheenjohtaja. Hän pyysi minua tekemään tarjouksen aiheesta Mitä minä voin tehdä työhyvinvoinnin lisäämiseksi.

Tein tarjouksen ja se meni läpi eli nyt vain hommiin.

Heti alkuun tulee mieleeni jo useampi vuosi sitten TV 2:n ajankohtaistoimituksen tuottama työpahoinvointi-ilta. Tilaisuudessa asiantuntijat laidasta laitaan pohtivat mistä kaikesta työpahoinvointi/-hyvinvointi kehittyvät. Mielestäni keskustelun paras puheenvuoro oli maahanmuuttajataustaisen nuoren kommentti asiasta. Hän sanoi: " mielestäni työhyvonvointi ei ole vain työnantajan vastuulla. Kun minä menen aamulla töihin, kysyn työkavereiltani - miten me voimme yhdessä tehdä tästä päivästä hyvän työpäivän?"

Näin minäkin ajattelen. Toki työnantajalla on paljon vastuuta työolosuhteiden kehittämisessä, mutta niin on rivityöntekijälläkin.

Ajattelen yleisestikin niin, että liian helposti vastuutamme muita kun on tarve muutokseen. Näin on myös keskusteltaessa työhyvinvoinnista. Parhaiten ja usein myös helpommin muutos lähtee siitä kun mietitään mitä minä/me voimme tehdä asian eteen. 

Lisänä tähän vielä se että usein haemme "suuria" ratkaisuja ja kun niitä ei tule niin petymme. Enemmän pitäisi keskittyä pieniin asioihin, pieniin askeleisiin jolla tilannetta voi parantaa. Mitä jos vaikka sopisimme, että joka kerran kun tulemme aamulla töihin sanoisimme vastaantuleville huomenta.

Mielstäni työhyvinvoinnin kehittäminen pitäisi aloittaa siitä, mitä hyvää meillä on jo. Puheen tasolla nostetaan asioita esiin ja kirjataan näkyville. Kun on esim saatu näkyviin 10 toimivaa käytäntöä, voidaan aloittaa toimenpiteet jo silloin kun niitä on jäjellä enää 6. Ei tarvitse odottaa niin kauan että kaikki asiat tökkivät.

Tässä alkupohdintaa aiheesta. Jatkan lähipäivinä samasta aiheesta.